13.4.2018
  • GREENSTATE RU News

SUOJAVYÖHYKKEIDEN MERKITSEMISEN SÄÄNTÖJEN MUUTOKSET

Suojavyöhykkeiden merkitseminen tai niiden rajojen muuttaminen voi vaikuttaa merkittävästi tonttien sijoittajien, omistajien ja käyttäjien toimintaan koska suojavyöhykkeet aiheuttavat olennaisia oikeudellisia ja muita rajoituksia, joskus jopa suunnitellun toiminnan kiellon. Niistä voi aiheutua myös tuotantolaitosten siirtämiseen tai uuden toimialan löytämiseen liittyviä kustannuksia.

Voimaan astunut Venäjän federaation Hallituksen 03.03.2018 päivätty päätös No222 ”Suojavyöhykkeiden merkitsemisen sekä suojavyöhykkeiden rajoilla olevien tonttien käytön sääntöjen vahvistamisesta” pyrkii parantamaan suojavyöhykkeiden merkitsemiseen ja säännöstelyyn liittyvää tilannetta.

Keskeisimmät uutuudet liittyvät seuraavaan:

1.       Suojavyöhykkeen alueelle joutuneiden tonttien omistajat eivät enää ole riippuvaisia saastumisen lähteen omistajan väärinkäytöksistä;

2.       Suojavyöhykkeen leveyden alkupisteen löytämisen säännöt muuttuvat.

Pykälä 1 kertoo sitä, että rakennuttajien näkökulmasta tärkeimmäksi uutuudeksi tulee uusien ”Suojavyöhykkeiden merkitsemisen sekä suojavyöhykkeiden rajoilla olevien tonttien käytön sääntöjen” kohta 11. Niissä on suora maininta siitä, että tontin omistaja, joka on joutunut toisen tahon suojavyöhykkeeseen voi suorittaa itsenäisesti asiantuntijoiden avustamana mittauksia ja todistaa, ettei hänen tonttinsa altistu saastumisen lähteen vaikutukselle. Tämän jälkeen kyseisten mittausten perusteella tontin omistaja voi laatia suojavyöhykkeen pienentämisen projekti, saada sille terveysviranomaisten lausunto ja esittää se Rospotrebnadzor-virastoon (Kuluttajien oikeuksia suojeleva valvontaviranomainen), joka on velvollinen näiden asiakirjojen perusteella tekemään päätöksen suojavyöhykkeen pienentämisestä. Näin ollen tonttien omistajat tulevat riippumattomiksi saastumisen lähteen omistajista koska aikaisemmin ihman heidän tahtoaan ei ollut mahdollista pienentää suojavyöhykettä.   

Pykälä 2 kertoo siitä, että mittauksen alkupisteenä on kemiallista, fyysistä ja/tai biologista normeja ylittävää vaikutusta aiheuttavan perusrakennuksen reuna (sääntöjen kohta 1). Aikaisemmin SanPiN-terveysnormeissa suojavyöhykkeen merkitsemisen säännöt eivät olleet konkreettisia. Monissa tapauksissa puhuttiin ns. ”teollisesta alueesta”, jonka ympärille muodostettiin suojavyöhyke. Tällä käsitteellä tarkoitettiin tonttia, joka oli tuotantolaitoksen omistuksessa ja joka kuului taloustoiminnan kohteeseen. Joissakin tapauksissa suojavyöhykettä laskettiin kuitenkin ns. ”päästöjen lähteestä”. Näin ollen, kun erityistä suojavyöhykettä ei ollut, sovellettiin normien mukaisia periaatteita ja usein oli mahdotonta selvittää mistä suojavyöhykkeen pitää alkaa. Nyt näyttää siltä, että säännöstely on selkeämpää ja suojavyöhykkeen merkitsemisessä lähtöpisteenä toimii vaikutuksen lähteenä olevan perusrakennuksen reuna.

Sulje
Lähetetään...